c'est la vie

Miksi kukaan ei huuda -

puhalla pilliin

peliä poikki.

Sallittakoon kaikki 
vääryys

kirous ja kuolema.

Se petti jälleen

tasoitti tien sileäksi kulkea

antoi leijua pilvissä

ruusunpunaisissa

ja vetäisi harkiten lattian alta.

Rakennus sortuu

vain kuoret jäävät 

kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sisällä kuivunut rapiseva

törkyläjä huutaa.

Jumalani jumalani miksi minut hylkäsit ?

Kysyitkö lupaani, kun teit minut kuolevaiseksi

kuvittelemaan turhia.

   - - - 

Runo on ajalta, jolloin kaikki oli aika hyvin. En edes muista, mikä 

sai tekstin reuhaamaan. Aika mitätön tapahtuma kai.

Silti teksti sopii tähän aikaan - vähän yli kaksi vuotta runotyttöni kuolemasta.

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa seesteinen olo. Siispä uskaltauduin

lukemaan surupäiväkirjaa, kirjeitä kuolleelle lapselleni. Eipä ollut

tyyneys sen kummempi, kuin ohut jääkansi Islannin tulivuoren yllä.

Yksi raivokas purkaus rikkoo pinnan ja kaikki padotut tunteet

tulevat. Tulee kylmä hiki, kädet vapisevat, jalkoja heikottaa.

Pian suljen koneen, rauhoitan itseäni, palaan ajatuksissani takaisin

kesän aurinkopäiviin kuumalle hiekkarannalle. Ajattelen aallot,

kuvittelen auringon sillan merellä, polvistun tunteeseen, ja annan

musiikin kuljettaa pahasta pois.

Fleetwood Mac - Albatross